Viime aikoina on useissa julkisissa
kannanotoissa osasyylliseksi rakennusten sisäilmaongelmiin leimattu rakennusten
energiatehokkuusvaatimukset. Usein elämässä aika kultaa muistot ja moni
liputtaakin vanhojen hyvien aikojen puolesta. Toki historiasta pitää ottaa
mukaan hyvät asiat, mutta maailma muuttuu ja myös rakentamisen on kehityttävä
ja vastattava tulevaisuuden haasteisiin.
Moneen asiaan tavoitteellisuuden ja tekemisen
käytäntöä voisi tuoda urheilusta, niin myös rakentamiseen. Kuten urheilussa, on
ensin tiedostettava nykytilanne ja mikä on tulevaisuuden tavoite. Tämän jälkeen
tehdään suunnitelma miten tavoitteeseen päästään käytettävissä olevilla
resursseilla ja aikataululla. Suunnittelun jälkeen toteutetaan ja tavoitteiden
toteutumista seurataan säännöllisesti.
Voisiko huippuunsa ominaisuuksiltaan viritettyä
rakennusta ajatella huippu-urheilijana? Huippu-urheilijan viritetty ja
rasitettu elimistö vaatii jatkuvaa huoltoa ja itsetuntemusta. Huipputuloksiin
pääsemiseksi on säilyttävä terveenä, joka onnistuu vain huolehtimalla
riittävästä levosta, ravinnosta ja lihashuollosta. Huipputuloksiin yltävällä
urheilijalla on yleensä taustallaan myös osaava joukko oman alansa
ammattilaisia, valmentaja, fysioterapeutti, psykologi, hieroja,
ravintoterapeutti...
Samalla tavalla monesta osatekijästä koostuvaa
rakennusta on ajateltava yksilöllisenä kokonaisuutena, jonka onnistuminen tai
epäonnistuminen ei ole kiinni yhdestä osatekijästä. Onnistuminen vaatii
taustalle osaavan tiimin, laadukkaan ja määrätietoisen tekemisen sekä jatkuvaa
huoltoa että ominaisuuksista saadaan paras hyöty irti.